Atlantin ylitys 2014 Adventure of the Seas - Osa 6 - St Thomas

15.11.2014

St. Thomas

Tänään on vuorossa St Thomasin saari, joka kuuluu Yhdysvaltain antilleihin. Siellä rantauduimme Charlotte Amalien satamaan, tällä kertaa toiseen satamaan kuin reilu pari vuotta sitten. Koska Saint Thomas kuuluu Yhdysvalloille, tehdään saarelle tullessa vastaava maahantulotarkastus kuin missä tahansa Yhdysvaltojen lentokentillä. Ja koska tämän jälkeen käymme vain Puerto Ricossa ja Miamissa, ei tätä tarvitse enää uudestaan tehdä. Me olimme siis varanneet rantaretken Sapphire Beach resortiin ja luvassa oli aurinkoa, uimista ja snorklausta. Maahantulotarkastus suoritettiin laivan pääravintolaan perustetuilla maahantulopisteillä ja laivayhtiöltä retken varanneet pääsivät ensimmäisinä tarkastukseen. Vartin verran ehkä jonoteltiin kun oli jo meidän vuoromme. Tarkastuksessa ei kyselty oikeastaan muuta kuin mitä aiomme risteilyn jälkeen ja sen jälkeen tuli leima passiin. Siinä ei kauaa tällä kertaa mennyt, verrattuna edellisen kerran Miamin lähes kahden tunnin jonotukseen ja sitten vielä maahantulokaavakkeiden uudelleen täyttöihin :)

Lähestytään Charlotte Amalien satamaa.

Charlotte Amalien keskusta

Kapteeni keskellä seuraa laivan saapumista satamaan.

Hauska sattuma muuten satamassa kun avasimme hyttimme ikkunaverhot, suoraan meidän ikkunasta näkyi Suomen lippu. Satamassa oli kymmenittäin eri maiden lippuja muutaman metrin päässä laivan reunalta ja juuri tälle kohdalle näkyi tuo kotoinen lippu :)

Törmää tähän näköjään myös näin kaukana kotoakin :)

Maahantulotarkastuksen jälkeen menimme vielä hyttiin hakemaan rantakamat ja sitten satamalaiturille odottamaan oman retkemme kyltin kohdalle lähtevää kyytiä. Taksi oli taas perinteinen St Thomasin jenkkiavolava, jonka lavalla oli neljä riviä penkkejä ja katto näiden päällä. Ovia eikä liiemmin seiniä takamatkustamossa ollut ja tämä oli hyvä valokuvaamisen kannalta, sai kuvia ilman häiritsevää ikkunaa. Lavalle mahtui istumaan maksimissaan kaksikymmentä matkustajaa.

Tälläisillä takseilla Charlotte Amaliessa ajellaan. Jännää on muuten tuo että lähes kaikissa autoissa on ratti vasemmalla puolella mutta liikenne kuitenkin on vasemman puoleista.

Taksin matkustamo-osa.

Jouduttiin odottelemaan aika pitkään kyytiämme. Matkaan päästyämme mentiin saaren eteläpuolta kohti saaren itäreunaa jossa rantamme sijaitsi. Ranta ei ollut mikään iso ja oli yksityinen Sapphire Beach resort hotellin rannassa. Saatiin olla todella rauhassa, mitä nyt yksi leguaani tuli tepastelemaan ihan rantatuolimme viereen. Rannan kioskista pystyi tilaamaan juomaa ja jotain pientä purtavaa sekä snorklaus välineet. Snorklausvälineet kuuluivat retken hintaan kuten myös yksi juomalippu/aikuinen, joten itse sain N:n olotilasta johtuen juoda sitten kaksi ilmaista drinkkiä :)

Tälläisissä maisemissa meni tämä päivä.

Leguaani tuli tekemään tuttavuutta.

Rantaa

N lähdössä snorklaamaan.

Oli kiva snorklailla ja katsella kaloja tosin täällä ei kaloja ollut läheskään niin paljoa kuin edellisellä kerralla Bahamalla ollessa eikä niin kirjavia. Nelisen tuntia rannalla oltuamme lähdimme paluumatkalle, tällä kertaa teimme paluun saaren pohjoisosaa pitkin. Saimme nauttia hienoista maisemista ja lämpimästä merituulesta taas avolavan kyydissä. Lähempänä Charlotte Amalien kaupunkia pysähdyimme näköalapaikalle josta oli hienot näkymät alas kaupunkiin ja siitä näkyi molemmat satamat ja meidän laivamme myös.

Näitä liikkuu täällä todella paljon.

Jonkun talon parkkipaikalta suhteellisen kivat näköalat :)

Charlotte Amalien kaupunkia.

Siellä se laiva satamassa meitä odottaa.

Turistit :)

Palattuamme kaupunkiin olisi vielä voinut jäädä kiertelemään keskustaa, mutta meitä se ei jaksanut enää kiinnostaa kun olimme jo siellä kerran käyneet joten palasimme laivalle tällä samalla kyydillä. Laivalla oli sitten hiljaista ja ajattelin lähteä kokeilemaan luistelua laivan jäähalliin. Harmittavasti muuten jäi meillä menemättä laivan jääshow esitykseen, kun se oli keskellä päivää heti Teneriffan jälkeisenä päivänä ja meillä auringossa löhöäminen vei voiton. Pyydettyäni luistimia hallin työntekijältä, hän kysyi mistä olen kotoisin ja kun vastasin "Suomesta", vaihtui puhe hänellä suomeksi ja kertoi olevansa Jyväskylästä. Hän esiintyy myös laivan jääshowssa ja tekee muulla ajallaan myös tätä työtä. Hän kertoi että laivalla on myös toinen suomalainen töissä, pääteatterin bändin rumpali. Rumpaliin olisi ehkä vaikea törmätä missään, kun iltaisin istuu teatterin lavalla rumpusetin takana ja muut ajat miehistön tiloissa. Kyllähän tuo luisteleminen taas onnistui kohtuu hyvin, vaikka edellisen kerran luistelin jäällä edellisellä reissullamme Karibialla reilu kaksi vuotta sitten. Näköjään pitää tänne asti aina tulla luistelemaan, Suomessahan sitä ei voi tehdä :)

Luistelemassa

Illalla pitikin sitten pakata matkalaukut ja jättää seuraavana aamuna tarvitsemat tavarat käsimatkatavaroihin. Matkalaukut jätettiin nimilappuineen hytin oven ulkopuolelle ja siitä ne sitten jossain vaiheessa iltaa katosivat. Ne odottaisivat meitä sitten aamulla terminaalissa laivasta poistuttuamme. Tilattiin vielä huonepalvelusta pizzat illaksi ja syönnin jälkeen oli aika käydä nukkumaan viimeistä yötä tässä mukavassa "hotellissa".

Atlantin ylitys 2014 Adventure of the Seas - Osa 5 - St Kitts

14.11.2014 Saint Kitts

Aamulla herättyämme olimme saapuneetkin jo Saint Kittsin Basseterren satamaan. Päivä alkoi tuttuun tapaan aamiaisbuffetin antimilla ja vatsat täyteen saatuamme lähdettiin laivan yläkannelle katselemaan miltä Basseterren kaupunki ja ympäristö sieltä näytti. Merelle päin vilkaistessa huomasin että satamalaituriin meidän viereen oli tulossa Carnival varustamon laiva Carnival Valor, joka nähtiin myös 2012 syyskuussa Nassaun satamassa kun olimme siellä Allure of The Seas risteilijällä.

Basseterren keskustaa, etualalla on turisteille tarkoitettu alue ja taustalla sitten alkaa oikea Basseterre.

Satamassa meidän viereen tuli Carnival Valor

Tälle päivälle oltiin varattu retki saarikierrokselle, mutta se alkoi vasta kahdeltatoista ja aamupäivä oli aikaa kierrellä Basseterreä. Jo laiturilta kaupungin puolelle mentyämme huomattiin, että tämä paikka on paljon poikkeava aiemmista Karibialla käydyistä satamakaupungeista. Joka paikka oli hieman nuhjuinen ja remppaamista vaativan näköistä, mutta paikallisia se ei tuntunut haittaavan. Heti ensimmäisenä oli toki hieman paremmin pidettyä kaupunkialuetta matkamuistomyymälöin ja ravintoloineen kun käyhän siellä huomattava määrä risteilyturisteja päivittäin. Mutta kun mentiin eräästä portista "oikeaan" Basseterreen, oli katunäkymä jo aivan toista ja alkoi miljöö näyttämään aivan erilaiselta. Muutamia satama-alueen kauppoja katseltuamme lähdimme takaisin laivaan lounaalle ja valmistautumaan retkelle.

Tälläinen sisäänheittäjä yhdessä matkamuistomyymälässä.

Orkesteri viihdyttää odotellessamme retken alkua.

Lounaan jälkeen kokoonnuttiin satamassa määrätylle alueelle, josta sitten pikkubussin kuski tuli noutamaan meidät. Ensin kiertelimme hieman Basseterren keskustaa ja sitten lähdimme maaseudulle ja ohitimme monia pieniä kyliä. Erikoisuutena matkan varrella oli St Kittsin vanhin pystyssä oleva rakennus, Bloody river muistomerkki sekä pullopuu. Bloody river on muistona siitä kun eurooppalaiset hyökkäsivät St Kittsille 1626 ja murhasivat joen yläjuoksulla 2000 paikallista. Huhujen mukaan joki virtasi verta kolme päivää tapahtuneen jälkeen. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Romney Manor ja Wingfield estate, joka on 1700-luvulta tuottanut sokeria, tupakkaa ja rommia. 1960-luvulta täällä on toiminut batiikki Romney Manor, Verstaassa työntekijät tekevät käsin vaatteita ja seinäkankaita sekä muita käsitöitä. Tämän paikan on tarinoiden mukaan omistanut presidentti Thomas Jeffersonin iso-iso-iso-isoisä. Paikassa on hieno puutarha jossa voi rentoutua ja viettää aikaa. Jonkun aikaa puutarhassa rentouduttuamme oli aika palata autolle kun kyytimme lähti seuraavaksi kohti pääkohdettamme. Matkalla pysähdyimme kirkon pihalla olevan hautausmaan viereen, johon Thomas Jeffersonin kaukainen isoisä oli haudattu.

Berkeley Memorial

Lumihaikaroita

Oppaan mukaan St Kittsin vanhin pystyssä oleva asuinrakennus.

Romney Manorin tiluksia

Hieno penkki

Käsityöläinen toimessaan

St Thomas Anglican church - Tämän pihaan on Thomas Jeffersonin esi-isä haudattu

Pääkohteenamme oli Brimstone Hill Fortress. Linnoitus sijaitsi korkean vuoren huipulla jonne mentiin kapeaa tietä jyrkän vuoren rinnettä sademetsän keskellä. Näkyipä muutamia apinoitakin matkan varrella, mutta arkoja olivat ja juoksivat piiloon, ennen kun ehti kuvaa ottamaan. Lopulta mutkaisen tien päässä oli itse linnoitus.
Ensimmäiset tykit pystytettiin tälle vuorelle 1690 jolloin Britit yrittivät vallata saaren Ranskalaisilta ja itse linnoituksen rakentaminen kesti sata vuotta. Linnoitus oli hieno ja siellä oli paljon rekvisiittaa linnoituksen kukoistuksen ajalta. Sinne oli rakennettu jopa täysin alkuperäistä vastaava huone miehistön majoitukseen kaikkine tarvikkeineen. Tykkitasanteilta oli hienot näköalat moneen suuntaan. Pari tuntia kierreltyämme linnoitusta ja tutustuen linnoitusmuseoon oli aika kivuta alaspäin autolle, josta kyyti takaisin satamaan lähti.

Brimstone hill Fortress

Alempi bastioni. Tuota kiemurtelevaa tietä pitkin tultiin tänne ylös.

Vankityrmä

Tykkirivistö länteen päin.

Tykit pohjoiseen päin. Horisontissa naapurisaari Sint Eustatius

Kansallismuseo Basseterren keskustassa

Heippa vaan St Kitts

Auringon viimeiset säteet Karibialla

Laivalle päästyämme ilta meni tuttuun tapaan illallisella ja laivan kiertelyllä. Kävin vielä kuuman päivän päätteeksi uimassa yläkannen altailla ja se virkisti kummasti, vaikka ulkolämpötilakin oli lähempänä kolmeakymmentä.

Iltauinnilla

Seuraavana päivänä olisi satamapysähdys Saint Thomasin saarella Charlotte Amalien kaupungissa. Täällä oltiin edellisellä risteilyllä kierrelty kaupunkia eikä siellä sen ihmeellisempää näkemistä ole, jos ei tykkää hirveästi timantti ja korukaupoista ja muista matkamuistomyymälöistä. Ajateltiin pitää tällä kertaa vain rantapäivä ja otettiin sitten laivayhtiöltä rantaretki, eli huomenna tiedossa vain rannalla makaamista ja uimista :)

Atlantin ylitys 2014 Adventure of the Seas - Osa 4 - Saint Martin

13.11.2014

Sitten alettiinkin jo lähestyä Karibian saaria ja ensimmäisenä oli vuorossa Saint Martin/Sint Maarten.

Sint Maartenia lähestytään

Saint Martin on Ranskan ja Alankomaiden yhdessä omistama saari aivan Itä-Karibialla. Saaren pohjoispuoli kuuluu Ranskalle ja eteläpuoli Alankomaille. Me olimme täällä vain Alankomaiden puolella.

Philipsburgin satamaa lähestyttäessä huomasin satamassa olevan tutun näköisen laivan ja mietin että kumpi silloisista maailman suuurimmista risteilijöistä se on ja lähempänä pystyi toteamaan että sehän on vanha tuttu Allure of the Seas. Sama laiva, millä olimme täällä reilu kaksi vuotta sitten.

Allure of the Seas

Tälle päivälle ei oltu varattu mitään valmisretkeä vaan tarkoitus oli mennä ensin Philipsburgin keskustaan ja sitten iltapäiväksi lentokoneista kuuluisalle Maho Beach uimarannalle aivan saaren länsiosaan. Edellisellä risteilyllä täällä käydessämme mentiin Maho Beachille heti aamusta ja se oli pieni virhe, koska aamupäivisin ei juurikaan koneita noussut eikä laskeutunut ja muutenkin kaikki paikat olivat kiinni aamupäivällä. Tällä kertaa vahingosta viisastuneena kierreltiin aluksi hieman keskustaa ja käytiin syömässä Hard Rock Cafessa. Käveltiin reilun kilometrin matka ensin risteilysatamasta keskustaan paahtavassa kolmenkymmenen viiden asteen helteessä. Sen jälkeen oli pakko käydä ostamassa jonkun näköinen hattu kaljuni suojaksi.

Philipsburgin keskusta laivan yläkannelta kuvattuna

Meidän laiva satamassa

Welcome to St Maarten

Laivat satamassa, Adventuren ja Alluren lisäksi kuvassa Regal Princess

Philipsburgin rantakatua Hard Rock Cafen terassilta kuvattuna

Syönnin jälkeen lähdettiin metsästämään taksia ja pian yksi pysähtyi kysymään tarvetta kyydille. Enpä ole aiemmin ollut Hyundai Getz taksissa, joten ahdasta oli matkustaa tämä noin puolen tunnin matka. Kuski vielä pysähtyi tankkaamaan kesken matkan.
Päästyämme rannalle, siellä oli jo runsaasti väkeä ja jonkin aikaa menoa ihmeteltyämme eräs pariskunta sanoi lähtevänsä, mutta me voidaan ottaa heidän aurinkotuoli. Jonkun ajan päästä kuitenkin rannan aurinkotuoliyrittäjä tuli pyytämään meiltä maksua tuoleista ja maksoimme mukisematta. Sitten alettiin täysillä bongailemaan saapuvia koneita. Välillä oli tietysti pakko mennä mereen, joka ei hirveästi lähes kolmekymmen asteisena viilentänyt, mutta oli siellä mukavempaa kun paahtavassa helteessä.

Varoitus :)

American Airlines Boeing 757 laskeutumassa

Insel Airin MD-90 lähdössä, aika mukavat äänet lähti näin lähellä ollessa.

Sun Wing Boeing 737

Pahoittelut, tärähtänyt kuva, mutta tässä FedExin tyylinäyte miten laskeudutaan matalalla :)

Deltan Boeing 757

Eipä tämäkään paljoa FedExille korkeudessa hävinnyt :)

US Airways Airbus 319

Välillä mereen vilvoittelemaan

Päivän päätähti lähestymässä

Air Francen Airbus 340

Kun päivän päätähti, Air Francen Airbus 340 oli laskeutunut, aloimme katsella kyytiä takaisin satamaan. Se löytyi helposti, mutta meidän piti odotella tilataksiin muitakin, kuski ei halunnut ajella vajaalla autolla. Vartin odottelun jälkeen pääsimme matkaan kohti satamaa.

Matkalla bongailin erilaisia katugrillejä ja baareja.

Asuntovaunugrilli

Täällä näytti olevan hyvä meno

Autogrilli

Illan hämärtyessä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Saint Kittsiä ja philipsburgin satamaan jäi Allure of the Seas.

Heippa vaan Allure ja St Maarten, milloinhan taas nähdään.

Ilta meni perinteisesti illallisella ja sen jälkeen muutamat drinkit ja lepäämään hyttiin että jaksetaan seuraava päivä.